Fiskarsin ruukin nykyinen rakennuskanta on muotoutunut neljän vuosisadan aikana. Ruukki rakennettiin Fiskarsinjoen varrelle, joka virtaa Degersjön järvestä Pohjanpitäjänlahteen. Joen ylempi koski sijaitsee aivan järven läheisyydessä ja siitä alavirtaan noin kilometrin päässä on myllyputous ja sen jälkeen toinen koski. Niiden partaalle, ns. ylä- ja alaruukkiin on 1600-luvulta alkaen rakennettu raudan ja kuparin jalostukseen erikoistuneita laitoksia.

Ilman vesivoimaa ja rautamalmia sulattavia masuuneja ei teollinen raudantuotanto olisi mahdollista. Raudantuotanto oli pitkään paikallista. Varhaisimmat harkkouunit oli kaivettu rinteisiin, jolloin luonnollinen veto toimi niiden ilmanvaihtona.

Jo keskiajalla ruukit tulivat Pohjolaan pienien harkkouunien tilalle. Malmia ei enää yritetty nostaa järvien pohjasta vaan sitä kannatti tuoda kauempaa. Suomella oli tarjottavanaan paitsi vesivoima, myös metsiä ja joitakin sopivia satamia. Vesivoiman avulla voitiin käyttää yhä mittavampia palkeita yhä suuremmissa masuuneissa ja ahjoissa, sekä yhä raskaampia vasaroita. Raudanvalmistus siirtyi metsistä jokien varsille.

Fiskarsin ruukin perustaja oli Hollantilainen. Liikemies Peter Thorwöste siirtyi 1600-luvun alussa Turkuun suurkauppiiaan asiamieheksi. Taitavana liikemiehenä Thorwöste varaustui nopeasti ja mm. Antskogin ruukin omistaja Jakob Wolle lainasi Thorwösteltä rahaa ruukkinsa laajentamiseen mutta Wolle ei kyennyt maksamaan velkaansa, joten ruukki joutui Thorwösten haltuun ja 1647 hän sai täydet omistusoikeudet ruukkiin. Vuonna 1649 hänelle myönnettiin lupa perustaa Fiskarsiin masuunin ja kankivasaran, ja siten Fiskarsin ruukki sai alkunsa.

Fiskarsin malmi haettiin Tukholman saaristosta. Malmi saatiin rautakaivoksista niin että kuumennettiin ensin puita polttaen kiveä malmiesiintyvän kyljessä. Kuumennettu kivi jäähdytettiin nopeasti kylmällä vedellä ja louhittiin kangilla sekä hakuilla. Malmi nostettiin kuiluista käsivoimin tai härkien vetämien nostolaitteiden avulla. Ruukeille malmi toimitettiin suurina lohkareina. 

Fiskarsin ruukki käytti lähinnä Tukholman ulkosaaristosta sijainneen Utön kaivoksen rautamalmia. Utö oli ruotsin vanhimpia rautakaivoksia, joka mainitaan mm. Kustaa Vaasan Maakirjassa 1599. Malmi kuljetettiin Fiskarsin ruukin omilla tai vuokratuilla aluksilla Utöstä Pohjankurun satamaan ja sieltä pienemmillä proomuilla Fiskarsinjokea pitkin ruukille.

Fiskarsinjoessa on kolme koskea, alimman kosken itärannalla sijaitsi ruukin murskainvasara, jonne malminlohkareet ensin tuotiin. Siellä vesirattaan käyttämät raskaat vasarat murskasivat malmilohkareet. Malmia pienennettiin Fiskarsissa ajoittain käsivoiminkin, sillä kuivina kausina ei murskainvasaroita voitu käyttää.

Murskainvasaraa vastapäätä joen toisella rannalla sijaitsi Fiskarsin masuuni, jonne murskattu malmi toimitettiin. Malmin lisäksi masuunin käyttöön tarvittiin kalkkikiveä ja puuhiiliä. Puuhiilet valmistettiin hiilimiiluissa. Miilut poltettiin usein ruukin lähellä, koska polttopuun kuljetus jokia pitkin oli helppoa.

Rautaa vietiin Tukholmaan ja Tallinnaan. Fiskarsin kankiraudasta valmistettiin nauloja, lankaa, veitsiä ja kuokkia sekä raudoitettuja pyöriä. Ruukissa valmistettiin myös valutavaraa, kuten patoja ja paistinpannuja.

Fiskarsin valmiit tuotteet kuljetettiin Pohjankurun sataman kautta meritse joko Tukholmaan tai Suomenlahden eteläpuolisiin maakuntiin. Osa laivoista oli ruukin omia aluksia, osa vuokrattuja. Itämeren kauppamerenkulkua hallitsivat muutoin 1600-luvulla hollantilaiset.

Työvoimaa hankittiin läheltä ja kaukaa. Raudanvalmistus vaati ammattitaitoista työväkeä. Thorwöste sai 1640-luvulla luvan hankkia erikoiskoulutettua työvoimaa ulkomailta – Ruotsista, Saksasta ja Alankomaista. Fiskarsiin muutti mm. saksalaisia seppiä ja muutamia vallooneja. Lisätyövoimaa saatiin Pohjan pitäjästä. 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa vasarasepillä ja patavalajilla oli sellaisia nimiä kuin Tysk, Lihjr, Fransos ja Jöran Monsieur.

Fiskarsin ruukin tarina on osa Suomen teollistumisen historiaa ja tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen siihen, miten paikalliset luonnonvarat, kansainvälinen kaupankäynti ja ammattitaitoinen työvoima loivat pohjan modernille teollisuudelle. Ruukin rooli paikallisessa ja kansainvälisessä kaupassa sekä sen merkitys alueen taloudelle ja kulttuurille ovat säilyneet merkittävinä vuosisatojen ajan. Tämä perintö elää edelleen Fiskarsin kylässä, joka tunnetaan nykyisin käsityön, taiteen ja designin keskuksena.

Lähde:

Fiskars 1649, 365 vuotta Suomen teollisuuden historiaa

Fiskarsin juhlavuosi teemanäyttely esillä Kellotornirakennuksessa.

Avoinna päivittäin 11-16 loppuvuoden.

Tervetuloa!